Huhtikuu! Ja lunta sataa :/
Takana kohta neljä päivää pääsiäisvapaita. Suunnitelmissa oli olla tosi paljon ulkona ja lukea vähintään pari kirjaa. Mutta, mutta... on nukuttanut paljon. Siis tosi paljon, enemmän kuin varmaan olisi normaalia. Ehkä kroppa sitten vain kaipaa joskus ihan pelkkää lepoa? Ja mieli myös.
Alkuvuodesta olen kuitenkin onnistunut tekemään muutakin kuin rullamaan itseni tiukasti peiton sisään. Olen esimerkiksi käynyt leffassa kerran, keikalla kaksi ja lukenut 13 kirjaa. Varannut matkan kesäkuulle, toisen elokuulle. Ilmoittautunut Fuck Cancer Runille. Joogannut, välillä rauhallisesti, välillä hiljaa mielessä kiroillen (voiko kirosanoja käyttää mantrana?). Hengitellyt syvään ja odottanut kesälomaa. Niin, ja soittanut ukulele-keikalla kolmen soittotunnin jälkeen! Aika monta juttua tapahtunut, vaikka jatkuvasti tuntuukin, että ei ehdi eikä jaksa tehdä muuta kuin käydä töissä.
Alkuvuoden huippukirjoja ovat olleet Liv Strömquistin Nousu ja tuho & Kielletty hedelmä, Toinen tuntematon ja Elisabeth Åsbrinkin 1947 - mistä historiamme alkaa. Myös Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut (kuuntelin äänikirjana) ja Satu Rämön Islantilainen kodinonni olivat oikein mainioita. Tiesin jo etukäteen pitäväni Rämön kirjasta, mutta tuo Hullu kuin äidiksi tullut olikin sitten hieman yllätys, koska nuo äitiys- ja vanhemmuusasiat eivät koskaan ole olleet itselle ajankohtaisia.
Toinen tuntematon oli ns. must-read tyypille, jonka yksi suosikkikirjoista on Tuntematon sotilas. Muutama kirjan novelleista aukaisi itkuhanat oikein huolella. Niina Revon "Martta" erityisesti, mutta samalla se oli myös paras. Harmi kun ei ole sitä kirjaa nyt tässä, koska en muista ulkoa niitä muita parhaita, paitsi että Petri Tammisen novelli oli toinen lemppari.
Tammikuussa näin All the Money in the Worldin leffateatterissa, joka oli ihan viihdyttävä. Se, että missasin Call Me by Your Namen ja mitä todennäköisemmin nyt myös Ladybirdin, harmittaa vietävästi. En asu Finnkino-alueella, joten leffaan pitäisi aina muistaa iskeä heti, jos jotain haluaa nähdä. Kotona katsotuista elokuvista mieleen ovat jääneet Hidden Figures (iiiihanat Janelle Monáe ja Mahershala Ali), Kingsman 2 ja Thor: Ragnarök, jonka näin eilen. Sicaron kylmäävä soundtrack jää kummittelemaan todennäköisesti loppuelämäksi, rip Jóhann Jóhannsson.
Tv-sarjojen kanssa on menossa paha jumi, en ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Criminal Mindsia tosin tuli kipeänä tuijotettua niin paljon, että en ehkä voi enää koskaan katsoa sitä jaksoakaan. Kotimainen Karppi oli minusta ihan okei, samoin Mindhunter vaikuttaa näin parin jakson jälkeen hyvältä.
Nyt täytyy mennä liimaamaan (!) takki ehjäksi!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
maanantai 28. elokuuta 2017
Ankkus ja Juulia
Kevät 2011.
Gonna hold ya, gonna kiss ya in my arms
Gonna take ya away from harm...
Oi ihana Angus! Ja Juliakin! Ihanat, ihanat, ihanat. Hankin heti lipun, jos tulevat Suomeen. Tulisivatpa!
Ja tulivathan he.
Kuuntelin Big Jet Planea, Just A Boyta ja Beastia Spotifysta repeatilla, tilasin levyt cdon.comista (koska pakko oli saada, pakkopakkopakko!) ja odotin tulevaa Tavastian keikkaa. En edes yrittänyt saada ketään kaveria mukaan, koska en halunnut, että kukaan vahingossakaan pilaa mun elämystä.
Sitten tuli perjantai 20. toukokuuta. Kirjoitin Facebookiin "Tavastialla ollaan tänään varmaan vähän tunteessa. Hauskaa iltaa itselleni!" ja lähdin junalla Helsinkiin. Olin yksin ja ihan ekaa kertaa tuossa kuuluisassa rokkibaarissa enkä suunnilleen uskaltanut vessassa käydä. Eikä puhettakaan, että olisin tilannut tiskiltä mitään, noin niin kuin vettä esimerkiksi. Eikun eturiviin ja kamera valmiiksi!
Lämppärinä soitti joku parrakas aussijäbä. Parin tunnin odottelun jälkeen lavalle tuli vihdoin lisää parrakkaita aussijäbiä ja muutama mimmi. Luulen, että kaikilla ei ehkä ollut edes kenkiä jalassa, sen verran hippiäismeininkiä se oli. Otin (huonolla) pokkarikameralla (huonoja) "taide"kuvia ja olin varmaankin niin onnellinen kuin koskaan olin pystynyt olemaan. Keikan jälkeen kävelin juna-asemalle tyytyväisyyttä kehräten uusi paita laukussa. Täydellinen ilta.
Parin yön päästä sunnuntaina siskon tyttö sai nimen ja minusta tuli kummitäti.
Gonna take ya away from harm...
Oi ihana Angus! Ja Juliakin! Ihanat, ihanat, ihanat. Hankin heti lipun, jos tulevat Suomeen. Tulisivatpa!
Ja tulivathan he.
Kuuntelin Big Jet Planea, Just A Boyta ja Beastia Spotifysta repeatilla, tilasin levyt cdon.comista (koska pakko oli saada, pakkopakkopakko!) ja odotin tulevaa Tavastian keikkaa. En edes yrittänyt saada ketään kaveria mukaan, koska en halunnut, että kukaan vahingossakaan pilaa mun elämystä.
Sitten tuli perjantai 20. toukokuuta. Kirjoitin Facebookiin "Tavastialla ollaan tänään varmaan vähän tunteessa. Hauskaa iltaa itselleni!" ja lähdin junalla Helsinkiin. Olin yksin ja ihan ekaa kertaa tuossa kuuluisassa rokkibaarissa enkä suunnilleen uskaltanut vessassa käydä. Eikä puhettakaan, että olisin tilannut tiskiltä mitään, noin niin kuin vettä esimerkiksi. Eikun eturiviin ja kamera valmiiksi!
Lämppärinä soitti joku parrakas aussijäbä. Parin tunnin odottelun jälkeen lavalle tuli vihdoin lisää parrakkaita aussijäbiä ja muutama mimmi. Luulen, että kaikilla ei ehkä ollut edes kenkiä jalassa, sen verran hippiäismeininkiä se oli. Otin (huonolla) pokkarikameralla (huonoja) "taide"kuvia ja olin varmaankin niin onnellinen kuin koskaan olin pystynyt olemaan. Keikan jälkeen kävelin juna-asemalle tyytyväisyyttä kehräten uusi paita laukussa. Täydellinen ilta.
Parin yön päästä sunnuntaina siskon tyttö sai nimen ja minusta tuli kummitäti.
 |
| Lopuksi ihmispyramidi |
 |
| Vautsivau |
Vähitellen elämään ja soittolistoille löytyi muita hipahtavia folkpop-bändejä, eivätkä samat levyt pyörineet enää tauotta. Angus kasvatti vähän liian pitkän parran, Juliasta tuli vähän liian hipsteri eivätkä kummankaan soolotuotannot herättäneet kummoistakaan kiinnostusta. Tietyt biisit, kuten The Devil's Tears ja Silver Coin saivat kuitenkin edelleen aikaan tunteita, ja tekevät niin vielä tänäkin päivänä.
Pari vuotta myöhemmin julkaistulle Angus & Julia Stone -levylle ei kertynyt montaa kuuntelua. Jotain oli tapahtunut, luuhasin kai liikaa baareissa juomassa olutta. En uskonut innostuvani enää ehkä mistään mitä tuo sisaruspari tulisi tekemään. Katselin toki instassa heidän (liian) täydellisiä kuvia milloin mistäkin biitsiltä tai lavalta ja laitoin silloin tällöin jonkun biisin soimaan. Sen loputtua mietin yleensä aina hetken, että jos sittenkin opettelisi soittamaan huuliharppua?
Viime viikolla julkaistiin uusi biisi Chateau. Siinä ei soi huuliharppu eivätkä edes torvet, mutta kuunnellessa tekee mieli lähteä pyöräilemään ilman päämääriä. Se on aina ollut minulle hyvän biisin merkki.
Eli olin taas kerran tosi väärässä. Taidan nimittäin odottaa aika innostuneena uutta levyä.
Ja jos joku ei nyt vielä tiedä, niin...
Big Jet Plane
Just A Boy
The Beast
The Devil's Tears
Silver Coin
Moikka!
tiistai 11. heinäkuuta 2017
Haloo huhuu?
Se oli sellainen kevät sitten.
Halusin niin suurella vimmalla valmistua kesäkuussa, että tein tietoisen päätöksen vähentämällä kaikki muut kirjoitus- ja lukemisjutut minimiin. Joitain (muita kuin koulu-) kirjoja kyllä luin, mutta esimerkiksi tähän blogiin ei riittänyt enää ruutia. Kannatti huhkia ja puuduttaa pyllyä tietokoneen edessä, sillä totta tosiaan - sosionomin paperit olivat vihdoin kourassa 16.6.
Elämä tuolta jostain maaliskuusta toukokuun loppuun oli aika kaaosmaista opintojen, kahden (välillä jopa kolmen) työn ja muun elämän yhteensovittamista. Eipä tuota "muuta elämää" tosin tässä juuri ole ollut; kesäkuun alussa havahduin miettimään, että niin olikos mulla kavereita olemassa ja mahdoinko kenties olla jonkin sortin parisuhteessakin? Olen onneksi onnistunut saamaan ympärilleni hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä, kiitos siitä.
En halua surkeana nyyhkiä, että kevät oli tosi rankka yhyy. Ei se sitä ollut. Mutta se oli täynnä. Jollekin muulle tuollainen tahti ja työmäärä on ehkä normihomma, mutta itselleni se oli jo siinä rajoilla. Sen kesti, koska tiesin sen olevan väliaikaista. Mutta jos elämä olisi jatkuvasti tuollaista... Ei.
Hassua on se, että en vieläkään kunnolla tajua, että nyt ei ihan oikeasti tarvitse iltaisin ja viikonloppuisin istua kirjoittamassa esseitä. Voin tulla töistä kotiin ja vain olla. Sellaisia hetkiä on viimeisen vuoden aikana ollut melko harvoin. Noin kuukausi sitten aloitin uuden työn, joka on säännöllistä ma-pe kasista neljään -duunia. Ahhhh luksusta! Vielä kun saisi päänkin tottumaan tähän säännölliseen rytmiin.
Nyt keskityn elämään tätä kesää. Lomaa ei juuri työt aloittaneella tietenkään ole, mutta yritän tehdä iltaisin ja viikonloppuisin mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja rentoa. Opettelen olemaan suorittamatta, stressaamatta ja touhottomatta jatkuvasti jotain. Vähän oon jo onnistunutkin! Päivittäin mietin mitä haluaisin tehdä, en mitä pitää tehdä. Aika mukavaa vaihtelua talven ja kevään menoon. Nyt vaan urheilua enemmän ja monipuolisemmin vielä päiviin mukaan.
Hyvä tästä tulee.
Halusin niin suurella vimmalla valmistua kesäkuussa, että tein tietoisen päätöksen vähentämällä kaikki muut kirjoitus- ja lukemisjutut minimiin. Joitain (muita kuin koulu-) kirjoja kyllä luin, mutta esimerkiksi tähän blogiin ei riittänyt enää ruutia. Kannatti huhkia ja puuduttaa pyllyä tietokoneen edessä, sillä totta tosiaan - sosionomin paperit olivat vihdoin kourassa 16.6.
Elämä tuolta jostain maaliskuusta toukokuun loppuun oli aika kaaosmaista opintojen, kahden (välillä jopa kolmen) työn ja muun elämän yhteensovittamista. Eipä tuota "muuta elämää" tosin tässä juuri ole ollut; kesäkuun alussa havahduin miettimään, että niin olikos mulla kavereita olemassa ja mahdoinko kenties olla jonkin sortin parisuhteessakin? Olen onneksi onnistunut saamaan ympärilleni hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä, kiitos siitä.
En halua surkeana nyyhkiä, että kevät oli tosi rankka yhyy. Ei se sitä ollut. Mutta se oli täynnä. Jollekin muulle tuollainen tahti ja työmäärä on ehkä normihomma, mutta itselleni se oli jo siinä rajoilla. Sen kesti, koska tiesin sen olevan väliaikaista. Mutta jos elämä olisi jatkuvasti tuollaista... Ei.
Hassua on se, että en vieläkään kunnolla tajua, että nyt ei ihan oikeasti tarvitse iltaisin ja viikonloppuisin istua kirjoittamassa esseitä. Voin tulla töistä kotiin ja vain olla. Sellaisia hetkiä on viimeisen vuoden aikana ollut melko harvoin. Noin kuukausi sitten aloitin uuden työn, joka on säännöllistä ma-pe kasista neljään -duunia. Ahhhh luksusta! Vielä kun saisi päänkin tottumaan tähän säännölliseen rytmiin.
Nyt keskityn elämään tätä kesää. Lomaa ei juuri työt aloittaneella tietenkään ole, mutta yritän tehdä iltaisin ja viikonloppuisin mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja rentoa. Opettelen olemaan suorittamatta, stressaamatta ja touhottomatta jatkuvasti jotain. Vähän oon jo onnistunutkin! Päivittäin mietin mitä haluaisin tehdä, en mitä pitää tehdä. Aika mukavaa vaihtelua talven ja kevään menoon. Nyt vaan urheilua enemmän ja monipuolisemmin vielä päiviin mukaan.
Hyvä tästä tulee.
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
Viisi biisiä vol. 2
Uusia julkaisuja.
LANA DEL REY - LOVE
Onneksi kuuntelin useamman kerran. Aluksi ajattelin jo, että ehkä Lana ei vaan enää ole mua varten. Kaksi edellistä levyä ovat menneet aivan ohi, enkä ole löytänyt niiltä mitään kiinnostavaa. Tämä uutuus sitten taas olikin ihana! Tuttua haahuilua, muttei tylsää ja mitäänsanomatonta. Ihan piti tarkistaa onko tämä jonkun leffan soundtrackilla (ei), niin elokuvamusiikkimainen fiilis nimittäin tulee. Kansikuvasta tulee mieleen Stranger Things.
Jää ehdottomasti kuunteluun!
ED SHEERAN - HOW WOULD YOU FEEL (PAEAN)
Juu-u, tämähän on leppoisa. Vähän erilaista rakkautta kuin Shape of you:ssa, söpömpää. Tässä biisissä ei mennä juomaan shotteja ja pokailemaan mimmejä baariin, vaan halutaan elää loppuelämä tosi rakastuneena puspus.
Minä kyllä tykkään Edistä, niin kuin aika moni muukin tällä hetkellä tuntuu tykkäävän. Vaikka tässä uudessa onkin aika paljon samanlaista henkeä, ei se silti yllä lähellekään lempparibiisiäni Photographia. Jos antaisin pisteitä, tämä saisi varmaan seiskapual.
PITBULL (FEAT. STEPHEN MARLEY) - OPTIONS
Hän se jaksaa. Ei siinä mitään. Odotin jälleen uutta pyllynsheikkausbiisiä ankeisiin yökerhoihin soitettavaksi, mutta tämähän on chillailumusiikkia. Sanoitus näköjään jatkaa tutulla linjalla (they take some perfect pics, they want some perfect dick jne.), hyvä, että sentään joku tässä maailmassa pysyy samana. Stephenistä on pakko ainakin vähän tykätä sen iskän takia.
Give me everything oli kyllä omassa kategoriassaan ihan hyvä biisi aikoinaan.
Semmosta! Lana <3
LANA DEL REY - LOVE
Onneksi kuuntelin useamman kerran. Aluksi ajattelin jo, että ehkä Lana ei vaan enää ole mua varten. Kaksi edellistä levyä ovat menneet aivan ohi, enkä ole löytänyt niiltä mitään kiinnostavaa. Tämä uutuus sitten taas olikin ihana! Tuttua haahuilua, muttei tylsää ja mitäänsanomatonta. Ihan piti tarkistaa onko tämä jonkun leffan soundtrackilla (ei), niin elokuvamusiikkimainen fiilis nimittäin tulee. Kansikuvasta tulee mieleen Stranger Things.
Jää ehdottomasti kuunteluun!
Juu-u, tämähän on leppoisa. Vähän erilaista rakkautta kuin Shape of you:ssa, söpömpää. Tässä biisissä ei mennä juomaan shotteja ja pokailemaan mimmejä baariin, vaan halutaan elää loppuelämä tosi rakastuneena puspus.
Minä kyllä tykkään Edistä, niin kuin aika moni muukin tällä hetkellä tuntuu tykkäävän. Vaikka tässä uudessa onkin aika paljon samanlaista henkeä, ei se silti yllä lähellekään lempparibiisiäni Photographia. Jos antaisin pisteitä, tämä saisi varmaan seiskapual.
Hieno kansi! Sen perusteella odotin jotain ihan muuta. Cashmere cat on taas niitä, joiden nimen olen kuullut, mutta muuten ei mitään käsitystä mistään. Hän on siis norjalainen dj, ok. Itselleni ei erikoisemmin EDM uppoa, ja kyllä tämäkin jäi aikas vaisuksi.
On parasta kun ei tiedä yhtään mitä on tulossa! Täältä tuli nyt poikapoppia, ei huono, kuten Uotinenkin tänään varmaan taas TTK:ssa tokaisee. Luulen, että tämä löytyy ainakin Radio Novan soittolistoilta. Mitään sykähdyksiä tai syviä tunteita ei herää, mutta vaikuttaa ihan lahjakkaalta nuorelta mieheltä. En minä tällaista musiikkia itse laita kotona soimaan, mutta ei tämän kuuleminen radiossa tai jossain julkisilla paikoilla ainakaan mitenkään ärsytä.
PITBULL (FEAT. STEPHEN MARLEY) - OPTIONS
Hän se jaksaa. Ei siinä mitään. Odotin jälleen uutta pyllynsheikkausbiisiä ankeisiin yökerhoihin soitettavaksi, mutta tämähän on chillailumusiikkia. Sanoitus näköjään jatkaa tutulla linjalla (they take some perfect pics, they want some perfect dick jne.), hyvä, että sentään joku tässä maailmassa pysyy samana. Stephenistä on pakko ainakin vähän tykätä sen iskän takia.
Give me everything oli kyllä omassa kategoriassaan ihan hyvä biisi aikoinaan.
Semmosta! Lana <3
torstai 26. tammikuuta 2017
#hyllynlämmittäjä
Viimeisimmässä Sivumennen-podcastin jaksossa heitettiin ilmoille #hyllynlämmittäjä-haaste. Tarkoituksena on lukea omasta kirjahyllystä sellaisia teoksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet koskemattomiksi.
Haaste on saanut innoituksensa japanilaisesta termistä "tsundoku", joka tarkoittaa kirjojen ostoa ilman, että koskaan saa niitä luetuksi. Asiasta enemmän ja tarkemmin em. podcastissa tai esim. täällä.
Itse ostan kirjoja hyvin maltillisesti. Osittain syynä on raha, mutta sitäkin enemmän se, etten halua täyttää asuntoani tavaroilla, en edes kirjoilla. Ns. kirjasto-hamstraamista harrastan sitten senkin edestä, eikä mulla koskaan ole vain yksi kirja kerrallaan kesken. Eli tavallaan pidän siitä, että ympärillä on paljon kirjoja, mutta en halua säilöä niitä itselleni.
On hyllyyn silti melko monta kirjaa vuosien aikana ilmestynyt ja monet niistä ovat lukematta.
Valitsin hyllystä haasteen ohjeistuksen mukaisesti 12 kirjaa. En kaipaa elämääni enää yhtään enempää suorittamista ja "pitäisi-asioita", joten en lupaa saada niitä kaikkia luetuksi tämän vuoden aikana. Mutta voin yrittää. Monet näistä kun ovat olleet hyllyssäni jo pitkään, joten miksipä niiden lukuaika ei voisi olla nyt? Jos kuitenkin jotain muuta mielenkiintoisempaa kiilaa edelle, niin olkoon sitten niin. Toisaalta nyt kun tätä listaa katson, en voi muuta kuin ihmetellä, että miksi hemmetissä nämä ovat jääneet lukematta?
Lyhyimmän ajan hyllyä lämmittänyt:
Humiseva harju. (Ostin kirpparilta kolmisen viikkoa sitten.)
Suurimmat odotukset:
Oneiron tai Middlesex. (Oneironkin on jo kerran aloitettu.)
Eniten kiinnostaa:
Todennäköisimmin jää lukematta:
Tuulen viemää. (Kamalan paksu!)
Haaste on saanut innoituksensa japanilaisesta termistä "tsundoku", joka tarkoittaa kirjojen ostoa ilman, että koskaan saa niitä luetuksi. Asiasta enemmän ja tarkemmin em. podcastissa tai esim. täällä.
Itse ostan kirjoja hyvin maltillisesti. Osittain syynä on raha, mutta sitäkin enemmän se, etten halua täyttää asuntoani tavaroilla, en edes kirjoilla. Ns. kirjasto-hamstraamista harrastan sitten senkin edestä, eikä mulla koskaan ole vain yksi kirja kerrallaan kesken. Eli tavallaan pidän siitä, että ympärillä on paljon kirjoja, mutta en halua säilöä niitä itselleni.
On hyllyyn silti melko monta kirjaa vuosien aikana ilmestynyt ja monet niistä ovat lukematta.
Valitsin hyllystä haasteen ohjeistuksen mukaisesti 12 kirjaa. En kaipaa elämääni enää yhtään enempää suorittamista ja "pitäisi-asioita", joten en lupaa saada niitä kaikkia luetuksi tämän vuoden aikana. Mutta voin yrittää. Monet näistä kun ovat olleet hyllyssäni jo pitkään, joten miksipä niiden lukuaika ei voisi olla nyt? Jos kuitenkin jotain muuta mielenkiintoisempaa kiilaa edelle, niin olkoon sitten niin. Toisaalta nyt kun tätä listaa katson, en voi muuta kuin ihmetellä, että miksi hemmetissä nämä ovat jääneet lukematta?
 |
| Jeffrey Eugenides: Middlesex Emily Brontë: Humiseva harju Margaret Mitchell: Tuulen viemää |
 |
| Laura Lindstedt: Oneiron Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Sarah Winman: Kani nimeltä jumala Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy |
 |
| Madventures: Mad Success Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin Jean Dominique Bauby - Perhonen lasikuvussa F. Scott Fitzgerald: Kultahattu |
Pisimmän ajan hyllyä lämmittänyt:
Jumalat juhlivat öisin. (Olen aloittanut joskus, mutta kesken jäi. Syytä en osaa sanoa.)
Jumalat juhlivat öisin. (Olen aloittanut joskus, mutta kesken jäi. Syytä en osaa sanoa.)
Lyhyimmän ajan hyllyä lämmittänyt:
Humiseva harju. (Ostin kirpparilta kolmisen viikkoa sitten.)
Suurimmat odotukset:
Oneiron tai Middlesex. (Oneironkin on jo kerran aloitettu.)
Eniten kiinnostaa:
Kultahattu.
Vähiten kiinnostaa:
Kani nimeltä jumala. (Tämä oli heräteostos, joita en yleensä kirjojen kohdalla tee.)
Todennäköisimmin luen:
Luulisin, että Oneiron, Kultahattu tai Kankimäen kirja.Vähiten kiinnostaa:
Kani nimeltä jumala. (Tämä oli heräteostos, joita en yleensä kirjojen kohdalla tee.)
Todennäköisimmin luen:
Todennäköisimmin jää lukematta:
Tuulen viemää. (Kamalan paksu!)
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Viisi biisiä vol. 1
Jotta tavoitteeni vuodelle 2017 eivät jäisi pelkäksi horinoiksi, on mietittävä, miten esimerkiksi erittäin tärkeä kohta "kuuntele enemmän erilaista muusiikkia" olisi parasta toteuttaa. Hyvä suunnitelmahan on jo puoli ruokaa, tai jotain semmosta.
Oikeasti en ole miettinyt yhtään mitään.
Avasin kuitenkin äsken Spotifyn muutaman päivän tauon jälkeen. Käyn yleensä aina ensimmäisenä katsomassa mitä uusia julkaisuja on ilmestynyt. Sainkin nyt idean, että voisin silloin tällöin ottaa vaikka viisi uusinta biisiä kuunteluun ja yrittää sanallistaa niistä jokin ymmärrettävä mielipide. Tai kirjoittaa nyt edes vaan jotain mitä tuli mieleen.
Tästä lähtee! (Huomaa huikentelevaisen lupaileva "vol 1." otsikossa. Tää on pakko siis tehdä ainakin vielä toisen kerran. Luottoa itseen löytyy.)
Oon tykännyt aina kaikesta mitä Jenni on tehnyt. Aluksi mietin, että nonni tarvitaanko maailmaan taas uusi uuh uuh -seksibiisi. Vaan ei sentään, vaikka kyllähän tässäkin lupaillaan, että kotosalla vois tapahtuu. Kuuntelin jotain Jennin haastattelua, jossa hän puhui juuri siitä, että sanoitukset voi ajatella monella eri tavalla. Turvasanan voi ihmissuhteissä käyttää ihan kaikissa sellaisissa tilanteissa, jotka ylittävät omat rajat. Eli jos ikinä koskaan meinaat käyttää mun hammasharjaa niin TURVASANA!!
Biisi jää päähän soimaan, mutta ei haittaa ollenkaan. Eli tykkään.
Ah, tulipalo arkadissa! Lempibändejäni, ehdottomasti. Tää tuntui aluksi hieman omituisella tavalla oudolta, ja oli heti pakko googlettaa, että kukas tuo Mavis oikein on naisiaan? Pitkän linjan R'n'B- ja gospel-laulaja, jolla on aikas siisti soundi. En odottanut näin elektronista menoa, vaikka edellisestä Reflektor-levyn tyylistä olisi niin voinut ennustaakin. Rrrrrakastan Arcade Firen vanhempia, runsaasti erilaisia soittimia sisältäviä biisejä, mutta tämäkin jää aivan varmasti kuunteluun.
Vaan milloin tulee uusi levy?! (Aijaha ehkä keväällä.)
Voi pojat kun minä niin tykkään Auroran Eksyväiset-biisistä. Tää oli ihan jees. Kertosäkeen lyriikat jopa ärsytti; hei kato ku ei ketään voi omistaa! Tuskin jää kovin aktiiviseen kuunteluun, tai sitten sunnuntai-ilta ei vain ollut oikea aika kuunnella tätä. Kokeilenpa siis huomenna uusiksi.
Tämä lienee niitä tyyppejä, jotka pitäisi tietää entuudestaan? Minä oon joskus nähnyt nimen jossain yhteydessä, mutta sekuntiakaan en ollut aiemmin musiikkia kuullut. Ei kyllä ole minua varten ollenkaan. Kuuntelen hyvin, hyvin, hyvin vähän hip hoppia tahi räppiä, ja varsinkin tällainen smuutimpi istutaanmukavastialassohvallejamälaitanvähäntunnelmamusaasoimaan -juttu ei vaan pure yhtään. Sorppa Jermaine, nyt kävi näin.
Ja heti perään toinen tyyppi, josta en oikein ole syttynyt. Muinainen Reino & the Rhinosin Aurinko oli oikein kiva, mutta sitten nämä kaikki kosketa/kato mua -pimpotukset ovat vaan olleet nou-nou. Enpä taida edes tietää miksi. Liian imelää ehkä?
Mulla ei oikeesti ole tästä juuri mitään sanottavaa.
Kun tuuli on tarttunut sateenvarjoon oon heittänyt sen helvettiin ✌
tiistai 10. tammikuuta 2017
Kakstuhattaseitsemäntoista
Vuodenvaihteessa kellon lyötyä kaksitoista kiljaisin, että miksei musta taaskaan tunnu yhtään erilaiselta! En ihan tajua uudenvuoden juhlintaa, koska eihän se tunnu miltään? No ei tunnu kyllä joulu tai syntymäpäivätkään, mutta silti. Tämänkin vuoden otin siis vastaan ihan vaan sohvalla verkkarit jalassa.
(Mun yksi lemppareimmista uv-muistoista on muuten parin vuoden takaa Gran Canarialta. Kävin yksin katsomassa leffan teatterissa, joka oli talon katolla ja sitten menin ajoissa nukkumaan.)
On ihan kivaa miettiä tavoitteita seuraavalle vuodelle tai tulevaisuudelle ylipäänsä, mutta varsinaisia lupauksia en tee. Ne tuskin pitäisivät ja sitten tulee vaan paha mieli.
Toissapäivänä kävin loikkimassa lumikasoissa ja latelin seuralaiselleni tavoitteet vuodelle 2017.
1. Valmistu
2. Matkusta
3. Kokeile erilaisia liikuntalajeja
4. Kuuntele enemmän erilaista musiikkia
5. Lue enemmän erilaisia kirjoja
6. Lopeta vittu-sanan käyttö
Muistaakseni niitä oli vielä seitsemäskin, mutta sen ehdin jo unohtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)